keskiviikko 14. tammikuuta 2009

AAVEKOMPPANIA-FILES 3: Lukijapalaute

Kun en nyt millään jaksa enää töiden* päälle edistää uuden kirjani valmistumista (enkä sen puoleen mitään muutakaan), niin muistellaanpa sitten sen sijaan vähän menneitä.

*Kyllä, jopa kaltaiseni taiteilijarenttu joutuu joskus alentumaan ns. "oikeisiin töihin".

Olen tainnut useampaankin kertaan eri tilaisuuksissa mainita, että Aavekomppaniaa ei olisi koskaan julkaistu ilman rautaista ammattitaitoa omanneita koelukijoitaan. Tämä koelukijaporukka koostui kuudesta pahaa-aavistamattomasta lukion luokkakaveristani ja yhdestä erittäin pahaa-aavistamattomasta opettajasta, joka suostui vetämään ryhmää. Kokoonnuimme muistaakseni vähän päälle puolenkymmentä kertaa aina noin puoleksitoista tunniksi kerrallaan puimaan teokseni ensimmäistä valmista versiota kappale kappaleelta, kiinnittäen huomiota kaikkeen aina yksinkertaisimmista lauserakenteiden epäloogisuuksista monimutkaisimpiin juonikuvion kömmähdyksiin. Johtuen Dreamlandin "liitetään-avainkohdat-toisiinsa-purkalla-ja-keksitään-loput-lennosta" -kirjoitusmetodista työsarkaa sitten riittikin. Kirja ei mennyt varsinaisesti aivan kokonaan uusiksi, mutta päädyin hiomaan sitä vielä noin 100 tunnin edestä lopulliseen muotoonsa. Mutta tämänkertainen blogiteksti ei kerro nyt siitä. Sen sijaan tämä on tarina noista urheista koelukijoista ja heidän saavutuksistaan.

Koehenkilöryhmämme koottiin vapaaehtoisista, joiden ensikontakti kirjaan oli lyhyt tekstinäyte aivan kirjan alusta, jonka perusteella piti sitten päättää, olisiko kiinnostunut lukemaan juttua pidemmälle ja vieläpä arvioimaan sitä. Luokastamme valikoitui mukaan 3 poikaa ja 3 tyttöä, eli juuri haluamani 50-50 sukupuolijakauma. Onnistuin värväämään mukaan myös yhden (äidinkielen)opettajistamme keskusteluja vetämään. Äidinkielenopettaja on muutenkin ihan kätevä juttu olla olemassa kirjaa tarkistuttaessa, etenkin, jos on yhtä käsi Suomen kieliopin kanssa kuin minä.

Ihan aluksi jokainen "kirjaryhmäläinen" sai käteensä tulostetun paperiversion kirjani alkuperäisestä tekstitiedostosta, joka heidän piti sitten lukea. Ensimmäinen varsinainen työtehtävä olikin sitten kirjoittaa lyhyt, vapaamuotoinen arvostelu teoksen yleisestä toimivuudesta, tarinankerronnan sujuvuudesta ja viihdyttävyydestä. Muistan painottaneeni erityisesti "viihdyttävyyttä" (koska tiesin kirjan olevan puhdasta Hollywoodia) sekä sitä, että teoksen "jaksaa lukea loppuun asti" (koska se on paras mahdollinen lähtökohta). Nämä arvostelut olivat siitä tärkeitä, että ne kuvasivat täsmällisesti lukijoiden ensimmäistä mielikuvaa teoksesta heti sen lukemisen jälkeen ja ennen kuin muiden mielipiteet olivat ehtineet vaikuttaa heihin. Lisäksi niiden tarkoitus oli antaa minulle jonkinlainen yleiskuva siitä, mitkä aspektit tarinassa toimivat ja mitkä tökkivät (kaikki listasivat vapaavalintaiset "hyvät ja huonot puolet" arvostelunsa loppuun) - näistä minulla oli joka tapauksessa koko ajan jonkinlainen käsitys itsellänikin, mutta koska kirjoittajan mielipiteet ovat lopulta vain mielipiteitä muiden joukossa, halusin varmistuksen joillekin omille epäilyilleni. Positiivista oli, että kaikki olivat kokeneet kirjan viihdyttäväksi ja lukivat sen mielellään loppuun saakka. Tästä tiesin, että olin kaikesta säätämisestä ja vääntämisestä huolimatta osunut kirjallani juuri siihen maaliin, mihin olin tähdännytkin: olin luonut viihdyttävän ja menevän, Hollywood-henkistä toimintaa tekstimuodossa viljelevän scifi-sotaromaanin.

Omalle tekstilleen tulee aina väistämättä pitkässä tarinassa sokeaksi, minkä jälkeen on enää vaikea nähdä metsää puilta. Tämä on pääsyy sille, mitä varten lukijapalautetta haetaan: koska omaan tekstiin ei koskaan saa riittävästi etäisyyttä, niin se pitää antaa arvioitavaksi jollekulle toiselle. Lukijapalautteen kanssa pätee yksinkertainen muistisääntö: jos yksi henkilö sanoo jonkin asian tökkivän, niin sen voi huoletta lukea henkilökohtaiseksi mielipiteeksi, mutta jos useampi ihminen huomauttaa samasta asiasta, niin silloin pitää olla välittömästi hereillä. Vastuu päätöksistä on kuitenkin loppupelissä aina kirjoittajalla itsellään: joskus täytyy vain kylmästi pitää oma päänsä ja olla muuttamatta kohtausta, josta muut huomauttelevat, koska se on mielestäsi oikea ratkaisu. Omista mielipiteistään ja ideoistaan ei kuitenkaan ole tarkoitus pitää kiinni kynsin hampain, sillä muutenhan koko lukijapalaute muuttuu tarpeettomaksi: mikään teoksessa ei muutu. Ideana on nimenomaan saada itse uusia näkökantoja asioihin sekä käsitys siitä, mikä tarinassa toimii ja mikä ei - ja ennen kaikkea, MIKSI. Sivutuotteena syntyy usein valmiita korjausehdotuksia. Koelukijoita kannattaa muutenkin aina pommittaa lisäkysymyksillä ja täsmennyksillä, jotta pääsee varmasti jyvälle siitä, mitä rikkonaisen osatekijän korjaaminen vaatii. Oma kirjaryhmämme loisti nimenomaan parannusehdotuksillaan, joita se sai aikaan erittäin vilkkaan keskinäisen keskustelun avulla. Tästä keskustelusta ongin aina tarvittaessa lisää informaatiota täsmentävillä kysymyksillä. Koko ajan kirjoitin ylös niin paljon asioita kuin vain suinkin ehdin: osan erillisille papereille, osan suoraan omaan kopiooni kirjasta (joko alleviivauksin tai marginaalihuomautuksin). Muistiinpanojensa kanssa pitää aina olla huolellinen, sillä varsinainen korjausprosessi tapahtuu täysin niiden varassa.

Kritiikin kanssa olen pitänyt yksinkertaista, tehokasta linjaa: mitä kovempaa ja mitä suorasanaisempaa, sen parempi. Mutta kaikki pitää aina perustella. Viallisia kohtia enemmän minua kiinnostaa se, miksi ne ovat viallisia - varsinkin, kun yleensä tiedän jo ennalta, missä osissa tarina ei etene niin kuin sen pitäisi. Kovaa kritiikkiä ei ole loppupeleissä tarvetta pelätä, sillä kaiken palautteen joutuu joka tapauksessa ajamaan henkilökohtaisen suodattimensa läpi: joskus ihmiset eivät vain pidä jostakin, vaikka kohdassa ei olisi mitään varsinaista vikaa. Ja niissä tapauksissa, kun useampi ihminen huomauttaa samasta kohdasta, tuosta kohdasta löytyy melko varmasti jotakin, mikä vaatii korjaamista - tässä taas edesauttaa se, että kaikki kohtausta huonona pitävät uskaltavat huomauttaa asiasta kirjoittajalle. Negatiivisen palautteen ei siis pidä antaa masentaa: joka tapauksessa tiedät teoksesi olevan vähintäänkin laatuluokkaa "ihan kiva", sillä muuten et olisi jaksanut itsekään kirjoittaa sitä valmiiksi, ja kaikki saatu palaute auttaa nostamaan tarinaa tuon luokituksen yläpuolelle. Ehkä jopa klassikoksi saakka.

Tai kuten omassa tapauksessani, ainakin nyt edes kustantajalle saakka.

Jos siis joskus kirjoitatte pitkän tarinan, luetuttakaa se ennen kustantajalle lähettämistä joukolla mahdollisimman puolueettomia ihmisiä - mitä erilaisemmista henkilöistä tuo joukko koostuu, sen parempi. Koeryhmä kannattaa pitää sopivan pienenä, mutta kuitenkin sen on oltava sen verran kookas, että henkilökohtaiset hälytyskellot alkavat varmasti soida kun jostakin tarinan kohdasta alkaa sadella huomautuksia. Kokoontukaa yhteen ja keskustelkaa ryhmänä, jos se on vain suinkin mahdollista. Tee mahdollisimman paljon täsmentäviä kysymyksiä ja muistiinpanoja. Suodata saamasi kritiikki ja tee sen pohjalta tarvittavat muutokset tarinaan. Älä masennu palautteesta, vaan muista, että juuri negatiivinen palaute on sitä, mikä kehittää tarinaa eteenpäin. Kehuille on kyllä aikaa sitten, kun koko hoito on kansien välissä ja kirjakaupan hyllyllä kaikkien ihailtavana. ;-)


sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Epävirallinen alokasopas

Lisään yhden tällaisen häröilyentryn paremman tekemisen puutteessa. Alkuperäinen idea pohjautuu taannoin netissäkin pyörineeseen, sittemmin kadonneeseen "epäviralliseen alokasoppaaseen".

Pidemmittä puheitta:


EPÄVIRALLINEN ALOKASOPAS, eli 100 ASIAA, JOTKA OPIN INTISSÄ

#1 Lomilla ollessa on useimmissa tilanteissa suotavaa muistaa seisoa levossa.
#2 Armeijalla on työkalu joka tilanteeseen - yleensä tosin tämän työkalun alkuperäinen käyttötarkoitus on jokin aivan muu (lusikkahaarukan lusikka = voiveitsi).
#3 Jos jonkin työkalun haluaa intissä oikeasti toimivan, se on tuotava mukana siviilistä (aseenpuhdistusvälineistä vessapaperiin).
#4 Alikit eivät oikeasti tiedä mistään mitään. Mistään. Mitään.
#5 Rynkyn ahtaat kolot on helppo puhdistaa hiekasta hammasharjalla. Muutenkin erittäin kätevä kapine aseen rassaukseen.
#6 Päiväraha on 3.80€. Mieti tarkkaan, montako munkkia syöt sotkussa.
#7 Tupaa siivotessa käsi on usein Valtion Virallista Rättiä (tm) parempi vaihtoehto pölyn ja irtohiekan pyyhkimiseen lattioilta.
#8 Telamiinaa asentaessasi paina mieleesi, mihin sen perhanan miinan hautasit. Liian hyvä naamiointi kostautuu.
#9 Tuvasta poistuttaessa seuraavien tulee olla kiinni: ikkuna, kaapit, valot, taskut, ovi. Yleensä myös turpa.
#10 Liike paljastaa! Tuvassa usein myös haju.
#11 Lällärikoulutusta: "Viheltää! Suojaan! Räjähti!" SARRJA! Tosimiesten koulutusta: "Alikersantti! Pinkka! Räjähti!" SÄRRMÄ!
#12 Kännykkälasku kasvaa eksponentiaalisesti inttiin siirryttäessä. Puhelin on ainoa yhteys todelliseen maailmaan.
#13 Jos et tiedä, onko jokin kiellettyä, älä missään nimessä erehdy kysymään sitä keltään (alikilta). Luultavasti hänkään ei tiedä, ja kieltää sen ihan varmuuden vuoksi.
#14 Terveydentilasi ei kiinnosta varuskuntasairaalan henkilökuntaa. Ellet sitten ole kuolemaisillasi. Kuolemastasi seuraisi paperitöitä. Paperityöt kiinostaa vielä vähemmän.
#15 Ei ole olemassa mahdotonta tehtävää tai käskyä, on vain alokkaita, jotka eivät osaa improvisoida. Tunnetut ajan, avaruuden ja fysiikan lait on tarkoitettu rikottaviksi.
#16 Ryhtyessäsi ampumaan tarkista, että aseesi vaihdin tosiaan on kerta- eikä sarjatulella. Kaikkina muina aikoina tarkista, että aseesi on varmistettu.
#17 Jos tarkoituksesi ei ole ampua reikäää kattoon/seinää'n/tupakaveriin, IRROTA LIPAS ennen kuin vedät liikkuvat taakse ja teet "tyhjä"laukauksen.
#18 Puhuttelu, esittely, asia.
#19 Kengännauhojen paikka on kenkien sisällä, mutta ei kuitenkaan jalkapohjan alla.
#20 Vasen puoli hallitsee: käännytään vasemman kautta, lähdetään vasemmalla jalalla liikkeelle.
#21 Muodossa ei härvätä! Lepokin on liikkumaton olotila. Jos joku erehtyy komentamaan "tauon paikalla", niin muista pyöriä niin paljon kuin oikean jalan nilkka vain antaa myöten.
#22 Muodossa ei myöskään: naureta, heiluta, puhuta tai tehdä mitään muutakaan, mitä ei ole käsketty. Itikoidenkin tappamiseen kysytään lupa.
#23 Lähes kaikki sairastuvat alussa. Kannattaa heti tuoda omat kuumemittarit ja flunssalääkkeet mukana (varuskuntasairaalan lääkitys on vitsi. Plus, niitä ei kiinnosta).
#24 Kaappitarkastuksessa hyväksi eteen tungettavaksi tavaraksi havaittua: laatikot, villapaita, kypärä, sotilaan käsikirja, lenkkarit, kaasunaamarin suojapussi, lomakassin pohja.
#25 Armeijassa odotetaan aina ruokailuun pääsyä paitsi silloin, kun odotetaan lomille pääsyä.
#26 Joukkueesi syö aina viimeisenä, koska teillä A) ei ole riittävästi taitoa tehdä asioita oikein tai B) koska teillä on rumemmat naamat kuin muilla joukkueilla tai C) molemmat.
#27 Saatat mielestäsi olla fiksumpi kuin alikkisi, mutta jos sanot sen hänelle ääneen, niin et oikeasti ole.
#28 Hanki vyötärön kohdalta liian isot housut, mutta sopivan kireä vyö. Säästät elintärkeää aikaa, kun ei tarvitse vessassa käydessä vaivautua avaamaan sepalusta.
#29 Jos tuntuu siltä, ettet millään ehdi sijata punkkaa annetussa ajassa aamuisin, kannattaa laittaa kello soimaan muutamaa minuuttia ennen virallista herätystä.
#30 Jos hajottaa, muista valittaa asiasta tupakavereille. Tupakavereille avautuminen on intin toiseksi suosituin ajanviettomuoto heti syömisen jälkeen.
#31 Jos sinulle tulee tarve terävöittää ponttiasi, niin lisää lauseeseen mahdollisimman monta kirosanaa. Esim. lause "Voisitteko yrittää pysyä tahdissa?" -> "Voisitteko vittu nyt yrittää pysyä siinä perkeleen tahdissa, saatana?"
#32 Kumisaappaat ovat kävelykengät vain armeijassa. Niiden kanssa täytyy muistaa käyttää pohjallisia ja kaksi päällekkäisiä sukkia hiertymien välttämiseksi - myös alle viiden metrin siirtymissä.
#33 "Keppi ja porkkana" -metodi lyheni armeijassa pelkäksi "keppi" -metodiksi.
#34 Kaikilla ihmisillä ei ole rytmitajua. Osaston kulmamieheksi (määrää tahdin) kannattaa valita sellainen henkilö, jolla on.
#35 Ei ole olemassa "hyviä nakkeja". Välttele kaikkia nakkeja.
#36 Ampumaradalla tauluun osumisesta saa pisteitä, kouluttajiin osumisesta ei.
#37 Oikea vastaus kysymykseen "Mikä naurattaa?" vaihtelee. Perinteinen "ei mikään" käy, mutta kannattaa huvin vuoksi kokeilla myös seuraavia: "pioneerit", "siradit", "AUKiin lähtijät".
#38 Maiharit saa kiiltämään pienellä määrällä lankkia ja suurella määrällä harjaamista, ei toisin päin.
#39 Mitä nopeammin, sen nopeammin!
#40 Ihan aina ei kannata tehdä niin kuin muut tekevät. Yleensä yksi aloittaa tekemään väärin ja muut seuraavat perässä.
#41 Jos (eli kun) aika käy pitkäksi, ottakaa tupalaisten kanssa kisa siitä, kuka pystyy pisimpään toistamaan nopeasti sanaa "sulkeisjärjestystarkastusharjoitus".
#42 Armeija tekee miehistä jälleen poikia.
#43 Maastossa tauolla/ruokailussa pitää mennä "ilmasuojaan" puun alle. Valitse puu, jonka vieressä EI ole muurahaispesää.
#44 Armeijan leiriajankohdat säätelevät Suomen sääoloja. Leiri alkaa: alkaa sataa. Leiri päättyy: sade loppuu.
#45 Kenttälapio kannattaa lukita kuokaksi ja käyttää sitä kuin kuokkaa. Tällöin sillä pystyy oikeasti kaivamaankin jotakin.
#46 Karkin syömisellä on hyvä täyttää intin tyhjiä hetkiä. Vähentää vitutusta paljon enemmän kuin uskoisi.
#47 Marsseilla ei syödä karkkia! Jano on riittävän kova muutenkin.
#48 Kesäisin marsseille kannattaa (pitää) ottaa mukaan enemmän vettä kuin se yksi pullo, joka tetsariin mahtuu. Esim. varustesäkkiin tungettu 1,5 litran limupullo täynnä vettä on viimeistään kymmenen hellekilometrin jälkeen painonsa arvoinen kullassa.
#49 Jos vapaaehtoisia ei ole, sellaisia määrätään.
#50 Maastoharjoituksissa kastuneet nahkahanskat saa kuivaksi vain ja ainoastaan painelemalla niitä kamiinan kylkeen. Paha vain, että tällöin hanskat yleensä myös kutistuvat.
#51 Kamiinaan lisätään kesäisin korkeintaan yksi puu kerrallaan, jos tarkoitus ei ole saunoa teltassa.
#52 Kamiinan syttymistä voi tarvittaessa auttaa valopetrolilla.
#53 Suomalainen korpisoturi on ekologinen: hän hajoaa metsään.
#54 Kasarmielämä on todella ankeaa, kurjaa ja tylsää paitsi silloin, kun sitä vertaa leirielämään.
#55 Makkarat kypsyvät parhaiten kepin nenässä kamiinan sisäpuolella. Tulta kannattaa pitää yllä kamiinan toisessa reunassa, ettei tule kylmä.
#56 Tilaisuudet syömiseen, nukkumiseen ja tarpeiden tekemiseen ovat leireillä harvassa. Kun tilaisuus tulee, käytä se hyväksesi.
#57 Pidä kaapissa ylimääräistä iltapalaa, esim. aiemmin yli jääneitä hedelmiä ja suklaata. Joskus vastaan tulee iltoja, jolloin muuta ruokatarjoilua ei syystä tai toisesta ole ja tyhjällä vatsalla on tunnetusti paha nukkua.
#58 Jos sinulla on BC-ajokortti ja haluat varmistua siitä, ettet joudu kuskiksi, niin kerro/kirjoita aina kysyttäessä, että sinulla on vain B-kortti. Kukaan ei saa selville, että valehtelit. TESTATTU!
#59 Kenttälapion kuuluu olla puhdas ja ruosteeton, aivan kuten aseenkin. Älä siis päästä sitä siihen kuntoon, että lapion putsaamiseen menee ilta.
#60 Pieni annos hiekkaa öljyssä auttaa kummasti ruosteen irrottamisessa kenttälapiosta/kalustomateriaalista.
#61 Sinulle valehdellaan.
#62 Mikä on "homoa" siviilissä, on "tupahengen nostattamista" armeijassa.
#63 Henkilökohtainen pieni käsipeili voi olla neitimäinen, mutta helpottaa naamiovärin levittämistä huomattavasti.
#64 Naamioväri irtoaa kasvoista paperilla, ei vedellä.
#65 Leireillä tulee ensin ikävä unta, sitten kunnon ruokaa ja sitten suihkua.
#66 Kompassissa on 6000 piirua ja rannekellossa 60 sekuntia. Mieti, miten voit hyödyntää tätä yhteyttä yrittäessäsi ajatella piiruissa.
#67 Jos hyvästä suorituksesta luvataan yksi "KL", muista tarkistaa, onko kyse KuntoisuusLomasta vain KahviLipusta.
#68 Suunnistaminen kannattaa hoitaa maastonmuotojen ja maamerkkien, ei kompassin varassa.
#69 Kätevän leirityynyn saa improvisoitua tunkemalla makuupussin suojapussin sisään kaikki täyspakkauksen ylimääräiset vaatteet.
#70 Kipinässä muista tarkkailla teltan lämpötilaa, etenkin maanpinnan tasoa, jolla muut nukkuvat, ja säätele lämmitystä sen mukaan. Tämä erottaa hyvät ja huonot kipinämiehet toisistaan.
#71 Muista käyttää käsidesiä, jos et itsesi, niin edes muiden takia. Etenkin vatsatautiepidemiat on todella helppo välttää näin.
#72 Silmälasikotelo suojaa leireillä paitsi silmälaseja, tarvittaessa myös mp3-soitinta, puhelinta yms. herkästi rikkoutuvia laitteita.
#73 Leireillä on aina monta hyvää hetkeä: viimeinen yö leirillä, viimeinen aamu leirillä, viimeinen ateria leirillä, viimeinen...
#74 Varuskuntasairaalan sairasosastolle viikonloppuna ilmoittautuminen ei (ihan veksin väen omien sanojen mukaan) maksa vaivaa - paikalla ei ole lääkäriä. Kannattaa siis sairastella mukavasti kotioloissa, tai jos olet oikeasti pahasti sairas, ilmoittautua siviilisairaalaan.
#75 Sairasosastolle mukaan: släpärit, kännykkä ja luettavaa. Käytännössä kaikkea muutakin ruoasta käsikonsoleihin voi (ja kannattaa) ottaa osastolle. Aika käy siellä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin pitkäksi.
#76 Asepalveluksen suorittamisessa auttaa huomattavasti luontainen kyky sairastua juuri ennen oikeita leirejä korkeaan kuumeeseen.
#77 Pakkipussit ovat leireillä todella monikäyttäisiä: alkuperäisen käyttötarkoituksensa lisäksi ne kelpaavat mm. tavaran suojaamiseen kosteudelta, ruoan (hedelmien yms.) säilömiseen sekä teltan roskapusseiksi.
#78 Jokaisessa teltassa/tuvassa on AINA vähintään yksi henkilö, jolla on taipumus kuorsata nukkuessaan.
#79 Teltan paras nukkumapaikka on oviaukon vieressä, jos vain kestää aavistuksen lyhyemmän jalkatilan (kamiina roikkuu oven puolella).
#80 Rynkkyaforismi: "Tämän päivän paska on huomisen pinttynyttä paskaa."
#81 Ajoneuvoon mahtuu AINA vielä yksi jääkäri lisää. Tarvittaessa jääkärit kuormataan päällekkäin.
#82 Sotilas kestää hyvin kylmää, nälkää ja väsymystä, mutta erittäin huonosti kyllästymistä ja turhautumista.
#83 Asepalveluksen kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen ei 6kk palveleville eteen tule enää mitään uutta. Kaikki on vanhan toistoa.
#84 Kranaatinheitinmiehistöillä on intin vaarallisin duuni. Seuraavaksi vaarallisin on niillä, jotka työskentelevät heittimien kantaman sisäpuolella.
#85 Sellaista ongelmaa ei armeijassa olekaan, joka ei ratkeaisi syytämällä siihen hillitöntä laumaa b-miehiä.
#86 Tulitikkujen käyttö onnistuu aina kohmeisillakin käsillä, sytkärin käyttö välttämättä ei.
#87 Tulitikut kastuvat, sytkäri ei.
#88 Sytkäri jäätyy, tulitikut ei.
#89 Mukana kannattaa pitää kaksia hanskoja: yhdet työskentelyä varten ja yhdet kuivat lämmittelyä varten.
#90 Legendaarinen kahdesta halosta koottu t-kirjaimen mallinen tuoli oikeasti jopa toimii - ainakin, jos osaa valita sopivan paksut halot.
#91 Talvella kätevän pika-paskapoteron saa aikaan kaivamalla lumilapiolla hankeen kuopan, jonka molemmille puolille kasataan lunta korokkeeksi. Näiden korokkeiden päälle sitten asetetaan samainen lumilapio riu'uksi. Nenäliina varren päällä estää kiinni jäätymisen suorituksen aikana.
#92 Kenttäpulloa pidetään talvisin reisitaskussa, ei tetsarissa. Jäätynyttä vettä on paha juoda.
#93 Talvinaamioverkot ovat vähemmän vittumaisia käsitellä kuin kesänaamioverkot. Vittumaisia ne ovat silti.
#94 Armeijan varusteet kestävät hyvin pakkasta, mutta huonosti vettä.
#95 Jos rynkun luisti jäätyy kiinni, sen saa liikkeelle asettamalla perän maahan, laskemalla vaihtimen ja polkaisemalla viritintapin päälle.
#96 Kannattaa valita mieluummin ala- kuin yläpunkka. Alapunkassa valot eivät häikäise silmiä.
#97 Talvisaapumiserästä on suurempi todennäköisyys joutua AUKiin, vaikkei sinne tahtoisikaan. Tämä taas heijastuu kesän johtajien käytökseen ja motivaatiotasoon.
#98 Patruunapesää ei saa puhdistettua luovutuskuntoiseksi pelkällä rätillä ja sillalla, vaan avuksi kannattaa ottaa messinki- tai kupariharja. Puhdistusoperaatiota ei kannata jättää viime hetkeen, vaan rassaus kannattaa aloittaa heti, kun tietää, ettei asetta enää tarvita.
#99 Viimeisiltä lomilta palatessasi muista ottaa siviilivaatteet mukaasi, vaikkei sitä kukaan olisi erikseen käskenytkään. Nakuna on noloa kotiutua.
#100 Vaikka intissä olisi ollut ihan kivaakin, niin TJ0 tuntuu edelleen tosi hyvältä.