lauantai 16. helmikuuta 2013

Turhautumisen anatomia



Tässä tekstissä jälleen yhden 500 tunnin työrupeaman turhauttama kirjailijamme kertoo, miksi romaanien kirjoittaminen on perseestä, ja miksei sitä voi suositella oikein kenellekään.

VAIHE 1: SUUNNITTELU
Kiinnostavuus: 10 / 10
Turhautumisaste: 0 / 10

Romaanin tekeminen alkaa Kuningasidealla: visiolla jostakin niin eeppisen hienosta, että se on pakko muuntaa tekstimuotoon ennemmin tai myöhemmin – muutoin asialta ei koskaan saa mielenrauhaa. Kuningasidea konkretisoituu vähitellen viikkojen, kuukausien tai joskus jopa vuosien aikavälillä, kun juonen palaset alkavat vähitellen löytää omat paikkansa. Alkuperäinen visio kypsyy, kasvaa ja kirkastuu. Jossakin vaiheessa saavutetaan piste, jossa kirjoittaja innostuu liikaa ja päättää oikeasti siirtää ideansa paperille.

Tästä alkavat hänen ongelmansa.

VAIHE 2: ENSIMMÄINEN VERSIO
Kiinnostavuus: 5 / 10
Turhautumisaste: 3 / 10

Omat hienot ideani vesittyvät välittömästi, kun yritän kirjoittaa ne tekstimuotoon: mistään ei lopulta tule sellaista kuin olisi halunnut, vaan kaikki jää aina kalpeaksi varjoksi alkuperäisestä. Tämä ei tarkoita, että teksti olisi missään nimessä huonoa, vaan lähinnä sitä, että Kuningasidean kristallinkirkas visio on aina kaikesta huolimatta parempi. Taiteellisten näkemysteni konkretisoiminen tekstimuotoon vaatii myös ihan oikeaa työtä, mikä on suoraan sanottuna melko puuduttavaa – itse en näe leipätekstin kirjoittamisessa juurikaan mahdollisuuksia inspiroitumiseen.

Tämä tietenkin johtuu tavastani suunnitella teksti tarkkaan etukäteen. Kaikki eivät tätä harrasta, ja luultavasti heidän turnauskestävyytensä leipätekstin laatimisessa on minua huomattavasti parempi. Rakennan myös aikatauluistani tarkoituksella turhan tiukkoja. Turhautumisen ja työn monotonisuuden vastapainoksi pystyn sitten toisaalta tuottamaan 100 000 sanaa alle 200 työtunnissa ja kolmessa kuukaudessa – näin viimeisimmän romaanini perusteella arvioituna, ainakin. Kovin kauaa työn puuduttavuudesta ei siis tarvitse kärsiä.

Kunnes tulee aika editoida.

VAIHE 3: TOINEN VERSIO
Kiinnostavuus: 3 / 10
Turhautumisaste: 8 / 10

Toisen version kirjoittaminen on nihkeää kahdesta syystä: se on hidasta, ja henkisellä tasolla tekstistään haluaisi jo päästä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Sisimmässäsi jaksaa kuitenkin edelleen sykkiä pieni muistutus siitä, että haluat oikeasti tehdä tekstistäsi niin hyvän kuin mahdollista, ja ettei se onnistu ilman vaivannäköä. Tämän voimalla editoinnista jaksaa ainakin ajoittain jopa kiinnostua, eikä työ taannu pelkäksi monotoniseksi kirjoitusvirheiden etsinnäksi.

Ongelmana on kuitenkin se, että tekstiä on aina olemassa paljon enemmän kuin mihin kukaan ihminen jaksaa koskaan keskittyä. Editointi on jossain määrin hitaampaa kuin ensimmäisen version kirjoittaminen, koska tässä vaiheessa joutuu jo oikeasti olemaan huolissaan tekstinsä sujuvuudesta. Ajallisen panostuksen on oltava sen mukaista. Lopputuloksena tekstiä on voitu kirjoittaa 170 tuntia, ja editoida 230 (!).

Ja tämä siis sellaista työtä, jonka tekeminen ei enää kauheasti nappaa. Onneksi kaikki vielä pahenee ennen loppua.

VAIHE 4: KOELUKU
Kiinnostavuus: 10 / 10
Turhautumisaste: 8 / 10

Koelukuvaihe pelastaa käsikirjoituksen hetkeksi kiinnostavuuden osalta, muttei turhautumisen. Palautetta on aina kiva kuulla, etenkin, jos sitä ennen on tehnyt 400 tuntia töitä tynnyrissä. Yksin. Sellaisen projektin parissa, jonka tekeminen on tuntunut olevan tervan juontia jo viimeiset 7 kuukautta.

Pääsyy korkeaan turhautumisasteeseen tässä työvaiheessa on se, että koko ajan tietää, että palautteen pohjalta pitäisi tehdä lisää muutoksia tekstiin. Tämä tarkoittaa ylimääräistä työtä – tosin sellaista, jonka haluaa ehdottomasti tehdä. Jos koelukijoiden palautteen pohjalta ei jaksaisi tehdä minkäänlaisia muutoksia, niin silloin koko hommasta menisi pointti (ja tekstistä viimeisetkin laadun rippeet).

Siksi kirjoittaja ei vieläkään saa mielenrauhaa, vaan puskee tiensä kohti seuraavaa editointirupeamaa.

VAIHE 5: VERSIOT 3 – n (jossa n mittaa kirjoittajan motivaatiotasoa)
Kiinnostavuus: 0 / 10
Turhautumisaste: 10 / 10

Tässä työvaiheessa kirjoittaja käy tekstiään läpi tiheällä kammalla n-kertaa, ja yrittää samalla saada kehitettyä joitakin pelastavia piirteitä tekstinsä aukkoihin. Yleensä huonoin lopputuloksin. Koelukijoiden antama palaute turhauttaa, kun sitä ei saa huomioitua tarpeeksi hyvin eikä kaikkia pysty miellyttämään. Omat kirjoitustaidot loppuvat kesken. Samaan aikaan tiedät, että teksti pitäisi myös saada joskus valmiiksi ja julkaisukuntoon. Et halua päästää siitä irti, mutta samaan aikaan olisit myös mieluummin tekemässä ihan mitä tahansa muuta kuin sitä käsikirjoitustasi. Tekstin työstäminen ei voisi enää vähempää kiinnostaa, koska olet jo tehnyt sitä lähemmäs 500 tuntia ja osaat sisällön ulkoa etu- ja takaperin.

Jossain vaiheessa luovutat ja päätät julkaista käsikirjoituksen.

VAIHE 6: JULKAISUPÄIVÄ
Kiinnostavuus: 10 / 10
Turhautumisaste: 0 / 10

Käsikirjoituksen julkaisun aikaan pääset taas hetkeksi palaamaan takaisin Kuningasidean aikaisiin tunnelmiin: teoksellasi on taas taiteellista arvoa ja henkilökohtaista merkitystä sen sijaan, että se olisi vain pelkkä 500 tunnin läjä tuskaa, verta ja kyyneleitä. Alat taas pikkuhiljaa muistaa, miksi urakkaan alun perin lähdit. Värit ja merkitys alkavat palata takaisin elämääsi. Sinulla on taas pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä jotakin muutakin kuin vain kirjoittaa (ja turhautua). Päässäsi saattaa tällöin alkaa muodostua visio seuraavasta Kuningasideasta.

Kaikki fiksut ihmiset tajuavat suunnilleen tässä vaiheessa, että tuo visio kannattaa jättää omaan arvoonsa. Jo edellinen kirjoitusurakkasi lyhensi elämääsi vähintään viisi vuotta stressin ja tuhoutuneiden unelmien muodossa.

Muut tarttuvat näppäimistöön, ja ansaitsevat itselleen kyseenalaisen kunnian kutsua itseään kirjailijoiksi.

Minä huijaan, ja päätän ryhtyä kirjoittamaan tästä lähtien vain novelleja.

1 kommentti:

Mary kirjoitti...

"Kaikki eivät tätä harrasta, ja luultavasti heidän turnauskestävyytensä leipätekstin laatimisessa on minua huomattavasti parempi."

Tämä voi kyllä pitää paikkansa, mutta toisaalta sanoisin niin, että kyllä kaikissa työtavoissa se kiinnostuksen ja turhautumisen suhde varmaan kuitenkin on loppujen lopuksi kutakuinkin samaa luokkaa. Itse en ole kirjoittajana ollenkaan niin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen kuin sinä, ja se ehkä näkyy juuri mainitsemallasi tavalla, mutta myös niin, että tekstin kirjoittaminen ja työstäminen vievät aikaa aivan tolkuttoman paljon. Ja turhautuminen iskee esim. joka ainoa kerta, kun huomaa melkein kirjoittaneensa itsensä pussiin, kiitos oman kyvyttömyytensä suunnitella mitään loppuun asti ;)

Jos esimerkiksi yrittää laskea, montako versiota UO:sta olen tähän asti kirjoittanut, niin siinä loppuu aika äkkiä yhden käden sormet kesken. Toisen käden sormetkin loppuvat, jos ottaa huomioon ne versiot, joissa sama idea tai hahmot ovat pyörineet vielä saamatta nykyistä muotoaan.

Ja novellithan eivät ole minulle edes mikään mahdollisuus, koska pääni sisältö ei tahdo suostua pusertamaan itseään niin pieniin sivumääriin.