lauantai 9. elokuuta 2014

Luentokiertueen 2014 tunnelmia

Hauskaa triviatietoa: olen käynyt Ropeconissa nyt neljä kertaa. Saldo noilta neljältä vuodelta on seuraava:

Vuosi 2011: Sairastu 'conissa.
Vuosi 2012: Sairastu ennen 'conia, mene 'coniin kipeänä.
Vuosi 2013: Terve välivuosi.
Vuosi 2014: Sairastu 'conissa.

Sykli on nyt mitä ilmeisimmin alkamassa jälleen alusta.

Mutjoo, tämä on nyt siis se syy, miksi tämän blogimerkinnän teko venyi näin pitkäksi. Pidemmittä puheitta: mitä tapahtui Finnconissa ja Ropeconissa kuluneena kesänä, armon vuonna 2014?

Finncon 2014

Finnconin kunniavieraita olivat tänä vuonna SF-kirjailija Hannu Rajaniemi, fandom-aktiivi Jukka Halme sekä (itselleni tyypilliseen tapaan aikaisemmin tuntematon) SF/fantasiakirjailija Elizabeth Bear miehensä Scott Lynchin kanssa. Kunniavieraspaneeleiden keskustelut olivat todennäköisesti tämän vuoden 'conin parasta antia meille kirjoittajille. Yksittäisiä suuria oivalluksia ei ehkä syntynyt, mutta laatu oli tasaisen varmaa ja vieraiden keskusteluja kuunteli mielellään. Edelleenkin nostan esiin vanhan hokemani siitä, että kaikki kirjoittajat tekevät työtään omalla tavallaan - tämä näkyi hyvin vastauksissa paneelikeskusteluiden kysymyksiin. Ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa työskennellä kirjoittajana. Kirjoita niin kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu!

Huumoripuolelta täytyy nostaa esiin Hulluja avaruuspoliisisarjakuvia -luento, joka tarjosi täysin nimensä mukaista sisältöä, sekä kaikkien aikojen viimeiseksi tituleerattu Definitiivinen Definitiivinen -paneeli, jossa syväluodattiin aikaisempien Definitiivisten paneeleiden aiheita vielä kertaalleen. Hyvää tavaraa, jälleen kerran!

Verkostoitumisen osalta tyydyn toteamaan, että jos olet edellisen Finnconin aikana erehtynyt uhoamaan aloittavasi kohtapuoliin jonkin tosi siistin kirjoitusprojektin, niin joudut ihan varmasti seuraavana vuonna tekemään tiliä siitä, miksi et ole edelleenkään tehnyt mitään. Itse lankesin tähän ansaan nyt. Lupaan saada jotakin aikaan seuraavaan Finnconiin mennessä! Asiaa saattaa toivottavasti hieman auttaa se, että Finncon pitää välivuoden ja jatkuu vasta vuonna 2016. Köh.

Niin, ja oli Finnconissa mukana myös oma Avaruussodankäynti-luentoni! Yleisön määrä oli erittäin kiitettävä jopa päällekkäisestä Hannu Rajaniemen guest of honor speechistä huolimatta (varastimme todennäköisesti molemmat osia toistemme potentiaalisesta yleisöstä - hyvin pelattu, järjestäjät!) Kiitokset kaikille mukana olleille, olitte mahtava yleisö! Ensi vuonna varaan enemmän aikaa kysymyksille, tällä kertaa luento eteni kovien aikapaineiden alla vähän turhankin vauhdikkaasti.

Ropecon 2014

Alkukeväästä koetin vielä urhoollisesti kerätä kasaan edellisvuotista kirjoja julkaisseiden roolipelaajien joukkoa, mutta puutteellinen päättäväisyyteni organisoijana johti siihen, etten saanut muita kuin itseni liikkeelle. Tätä epäonnistumista puitiin myöhemmin 'conissa salaisissa ravintolatapaamisissa, joten toivo elää, että ensi vuonna asian eteen olisi jo oikeasti tehtykin jotakin. Aika näyttää!

Yllätyksekseni pääsin Ropeconin aikana käymään pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun hyvän draaman luomisesta roolipeleissä kunniavieras Luke Cranen (mm. Burning Wheel ja Mouse Guard -roolipelien suunnittelija) kanssa. Tulimme pääpiirteissään siihen lopputulokseen, että onnistunut tarinankerronta perustuu pelinjohtajan ja pelaajien väliseen sanalliseen (tai sanattomaan) sopimukseen siitä, mitä pelissä halutaan käsitellä. Pelaajan tehtävä on määritellä hahmonsa toimintamotivaatio ja sisäiset tarpeet, pelinjohtaja puolestaan vastaa näiden tarpeiden törmäyttämisessä ulkomaailmaan kiinnostavien ristiriitojen luomiseksi. Ristiriidan ratkaisun tulisi olla luonteeltaan sellainen, että se kertoo jotakin uutta ko. ratkaisun tehneestä hahmosta ja vie koko tarinaa eteenpäin. Itseäni kiehtoo roolipeleissä juuri tämä tarinankerronnan yhteisöllisyys. Omat romaanini ovat aina olleet hyvin suunniteltuja ja juonenkäänteiltään tavallaan valmiiksi laskelmoituja, vaikka kirjoittaessa aina lopulta syntyykin pientä (tai välillä vähän suurempaakin) variaatiota. Luke Cranen pelinjohtamistapa - jossa siis draaman ainekset ovat lähtöisin nimenomaan pelaajista, eivät pelinjohtajasta - muistuttaa mielestäni pitkälti kirjoitustapaa, jota jotkut kuvailevat sanoilla "annan hahmojeni yllättää minut". Roolipeleissä tämä konsepti jotenkin konkretisoituu, koska hahmot (pelaajat) eivät ole millään tapaa pelinjohtajan hallittavissa. Näkökulma kirjoittamisen ja roolipelien väliseen rajapintaan sai tämän kautta jälleen uuden ulottuvuuden!

Lauantai-illan Kirjoittajamiitti oli jättimenestys! Odotin paikalle edellisvuoden tapaan n. 15-20 henkeä, sain yli 50. Alkuperäiset suunnitelmani miitin sisällöstä menivät tätä myöten myös aika pahasti sekaisin, mutta loppupeleissä kaikesta selvittiin oikein hyvin. Itse pääsin enemmän ääneen siinä vaiheessa, kun siirryimme ensimmäisen tunnin jälkeen pihalle puimaan julkaisutoimintaa, fanficcausta ja muuta jännää. Erittäin lämmin kiitokseni kaikille miittiin osallistuneille - ensi vuonna sitten taas uudestaan!

Muita yksittäisiä tuokiokuvia Ropeconiin liittyen:

Hotellihuone on jokaisen siihen uhratun euron arvoinen.
Se tunne, kun flatlinetät itsesi toisella vuorolla heti Android: Netrunner -turnauksen alussa viikkojen valmistautumisen jälkeen.
Ropecon ilman Battletechiä ei tunnu Ropeconilta. Asia korjattava ensi vuonna.
Se tunne, kun kuulet, että Avaruussodankäynti-luento on siirretty Sali 25:stä Auditorioon.
Se tunne, kun huomaat, että Sali 25:stä Auditorioon siirretty väki vastaa alle kolmannesta kaikista salissa jo olevista ihmisistä.
Se tunne, kun kaikki nuo ihmiset taputtavat luennon lopussa.

Kiitos!

Ensi vuonna luvassa kaksituntinen Avaruussodankäynti: Definitiivinen Versio -luento!

Sitä ennen tämänvuotisia luentodioja pääsee ihmettelemään täällä:

http://koti.mbnet.fi/eronae/nettisivut/blogi/AnttiEronen_avaruussodankaynti2014.pdf



lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesän 2014 luentokiertue

Suomen kesä ja kesän 'conit ovat taas täällä! Tänäkin vuonna aion jalkautua Finnconiin ja Ropeconiin luennoimaan scifiaiheista - tällä kertaa avaruussodankäynnistä! Ropeconin puolella luvassa on myös viime vuonna lanseeraamani Kirjoittajamiitti, jonne kaikki kirjoittamisesta kiinnostuneet taitotasosta riippumatta ovat erittäin tervetulleita osallistumaan!

AVARUUSSODANKÄYNTI
Finncon: su 13.7 klo 11-12
Ropecon: la 26.7 klo 19-20

"Sf-kirjailija Antti Eronen pureutuu lempiaiheeseensa, c-säteiden välkehdintään Tannhauserin portilla! Luennolla perehdytään avaruussodankäynnin realistiseen kuvaamiseen niin taktisella kuin strategisellakin tasolla. Sivutuotteena tutustumme kevytscifin luomiin harhakäsityksiin."

KIRJOITTAJAMIITTI
Ropecon: la 26.7 klo 16:30-17:30

"Kirjoitatko? Jos vastaus on kyllä, tämä miitti on sinua varten! Otamme vastaan niin roolipelaajat, larppaajat,  ficcaajat  kuin  pöytälaatikkokirjailijatkin  genreen  ja  tekstilajiin  katsomatta. Tapaamisen alustaa SF-­kirjailija Antti Eronen."


Luentodiat tulevat jälleen näkyviin tähän blogiin, jahka saan esitykset pidettyä.

Nähdään Jyväskylässä ja/tai Espoon Dipolilla!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pientä pihinää

Kirjoitin tänne aikoinaan artikkelin kirjojen markkinoinnista. Tämä aihe on nyt jälleen pinnalla, sillä sain joulukuun lopulla kustantajaltani tiedot kolmannen romaanini myyntiluvuista.

Näyttää siltä, että "Operaatio: Harmageddonista" tuli kertaheitolla paras kirjani, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Kuinka näin pääsi käymään? Seuraa pohdintaa kirjojen julkaisunäkyvyydestä.

***

Olen useammissakin yhteyksissä kuullut kirjoittajien puhuvan siitä, miten nämä ovat julkaisu toisensa jälkeen yllättyneet siitä, miten vähän näkyvyyttä heidän kirjansa saa yhtään missään. Isoilla kustantajilla on toki omat markkinakoneistonsa, mutta suurin osa kirjallisuudesta tuupataan pihalle pienten kustantajien toimesta ilman minkäänlaista ennakkohypeä tai kunnollista mainoskampanjaa. Teokset myös hukkuvat toistensa muodostamaan massaan, koska tarjontaa on paljon. Lopputulos tästä kaikesta on valitettavan usein se, että uuden kirjan julkaisu ei lopulta kiinnosta ketään. Neljäsataa työtuntia vääntänyt kirjailija ei saa työpanoksestaan palkinnokseen räjähdystä, vaan pelkkää pientä pihinää. 

"Kirjani julkaistiin! Projekti on ohi! Sitten vain odottamaan kommentteja, arvosteluja ja lukijapalautetta!"

...Ja mitään ei tapahdu. Kukaan ei kommentoi teostasi missään, ei lehdissä, ei internetissä, ei foorumeilla. Parhaassa tapauksessa tuntuu siltä, ettei mitään kirjaa ole koskaan julkaistukaan.

Kirjoittajien hämmentyneisyyden kaiken tämän jälkeen ymmärtää varsin hyvin.

Itse kuulun siihen onnekkaaseen kastiin, joka on saanut teoksistaan julkaistua ihan oikeita arvosteluja ja jopa pari henkilöhaastattelua. Lisäksi aktiivisuus tietyissä foorumipiireissä on ollut oikein ihailtavaa - kiitos kaikille minulle kommentteja lähettäneille ja minun kanssani muuten vuorovaikutuksessa olleille ihmisille! Aina homma ei vain toimi, kuten kävi Harmageddonin kohdalla.

Kirjailija on siitä epäkiitollisessa asemassa, että hän on aivan totaalisesti muiden ihmisten armoilla näkyvyytensä suhteen. Arvostelukappaleita voi lähettää lehtiin vaikka miten paljon, mutta lopulta toimittajat itse päättävät, haluavatko he tehdä tuotteestasi jutun vai eivät. Sama pätee foorumeihin: voit toki itse mainostaa teostasi missä haluat, mutta lopulta ne kaikkein uskottavimmat mainospuheet ovat niitä, jotka ovat kirjoittaneet toiset ihmiset. Ihmisten vilpitöntä kiinnostusta ja innostusta tekstiäsi kohtaan ei voi korvata millään muulla. "Operaatio: Harmegeddonista" piti tulla arvosteluita useampaankin lehteen, mutta tämänhetkisten tietojeni mukaan mikään niistä ei lopulta realisoitunut. Olo toimittajien täydellisen ylivallan edessä on jokseenkin voimaton. Ilman heidän apuaan kukaan ei koskaan saa kuulla teoksestani, joten kukaan ei päädy lukemaan sitä.

No, ehkä ensi kesän 'coneihin pitää sitten mennä kirjapinon kanssa...

Tarinan opetus: jos julkaisette jotakin, älkää odottako siitä seuraavan mitään maailmoja mullistavan ihmeellistä. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja jokainen yksittäinen kommentti arvokas. Jokaista näkyvää arvostelua kohden on olemassa monta sellaista, jotka ihmiset ovat kirjoittaneet pelkästään oman päänsä sisään. Jokaista myytyä kirjaa kohden on monta kirjastosta lainattua. Markkinoinnin ainoa todellinen tarkoitus on taata se, että mahdollisimman monet ihmiset pääsisivät nauttimaan tuotoksistasi - eivätkä he voi tehdä sitä, elleivät tiedä teoksen olemassaolosta!