Luentokiertueen 2014 tunnelmia

Hauskaa triviatietoa: olen käynyt Ropeconissa nyt neljä kertaa. Saldo noilta neljältä vuodelta on seuraava:

Vuosi 2011: Sairastu 'conissa.
Vuosi 2012: Sairastu ennen 'conia, mene 'coniin kipeänä.
Vuosi 2013: Terve välivuosi.
Vuosi 2014: Sairastu 'conissa.

Sykli on nyt mitä ilmeisimmin alkamassa jälleen alusta.

Mutjoo, tämä on nyt siis se syy, miksi tämän blogimerkinnän teko venyi näin pitkäksi. Pidemmittä puheitta: mitä tapahtui Finnconissa ja Ropeconissa kuluneena kesänä, armon vuonna 2014?

Finncon 2014

Finnconin kunniavieraita olivat tänä vuonna SF-kirjailija Hannu Rajaniemi, fandom-aktiivi Jukka Halme sekä (itselleni tyypilliseen tapaan aikaisemmin tuntematon) SF/fantasiakirjailija Elizabeth Bear miehensä Scott Lynchin kanssa. Kunniavieraspaneeleiden keskustelut olivat todennäköisesti tämän vuoden 'conin parasta antia meille kirjoittajille. Yksittäisiä suuria oivalluksia ei ehkä syntynyt, mutta laatu oli tasaisen varmaa ja vieraiden keskusteluja kuunteli mielellään. Edelleenkin nostan esiin vanhan hokemani siitä, että kaikki kirjoittajat tekevät työtään omalla tavallaan - tämä näkyi hyvin vastauksissa paneelikeskusteluiden kysymyksiin. Ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa työskennellä kirjoittajana. Kirjoita niin kuin sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu!

Huumoripuolelta täytyy nostaa esiin Hulluja avaruuspoliisisarjakuvia -luento, joka tarjosi täysin nimensä mukaista sisältöä, sekä kaikkien aikojen viimeiseksi tituleerattu Definitiivinen Definitiivinen -paneeli, jossa syväluodattiin aikaisempien Definitiivisten paneeleiden aiheita vielä kertaalleen. Hyvää tavaraa, jälleen kerran!

Verkostoitumisen osalta tyydyn toteamaan, että jos olet edellisen Finnconin aikana erehtynyt uhoamaan aloittavasi kohtapuoliin jonkin tosi siistin kirjoitusprojektin, niin joudut ihan varmasti seuraavana vuonna tekemään tiliä siitä, miksi et ole edelleenkään tehnyt mitään. Itse lankesin tähän ansaan nyt. Lupaan saada jotakin aikaan seuraavaan Finnconiin mennessä! Asiaa saattaa toivottavasti hieman auttaa se, että Finncon pitää välivuoden ja jatkuu vasta vuonna 2016. Köh.

Niin, ja oli Finnconissa mukana myös oma Avaruussodankäynti-luentoni! Yleisön määrä oli erittäin kiitettävä jopa päällekkäisestä Hannu Rajaniemen guest of honor speechistä huolimatta (varastimme todennäköisesti molemmat osia toistemme potentiaalisesta yleisöstä - hyvin pelattu, järjestäjät!) Kiitokset kaikille mukana olleille, olitte mahtava yleisö! Ensi vuonna varaan enemmän aikaa kysymyksille, tällä kertaa luento eteni kovien aikapaineiden alla vähän turhankin vauhdikkaasti.

Ropecon 2014

Alkukeväästä koetin vielä urhoollisesti kerätä kasaan edellisvuotista kirjoja julkaisseiden roolipelaajien joukkoa, mutta puutteellinen päättäväisyyteni organisoijana johti siihen, etten saanut muita kuin itseni liikkeelle. Tätä epäonnistumista puitiin myöhemmin 'conissa salaisissa ravintolatapaamisissa, joten toivo elää, että ensi vuonna asian eteen olisi jo oikeasti tehtykin jotakin. Aika näyttää!

Yllätyksekseni pääsin Ropeconin aikana käymään pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun hyvän draaman luomisesta roolipeleissä kunniavieras Luke Cranen (mm. Burning Wheel ja Mouse Guard -roolipelien suunnittelija) kanssa. Tulimme pääpiirteissään siihen lopputulokseen, että onnistunut tarinankerronta perustuu pelinjohtajan ja pelaajien väliseen sanalliseen (tai sanattomaan) sopimukseen siitä, mitä pelissä halutaan käsitellä. Pelaajan tehtävä on määritellä hahmonsa toimintamotivaatio ja sisäiset tarpeet, pelinjohtaja puolestaan vastaa näiden tarpeiden törmäyttämisessä ulkomaailmaan kiinnostavien ristiriitojen luomiseksi. Ristiriidan ratkaisun tulisi olla luonteeltaan sellainen, että se kertoo jotakin uutta ko. ratkaisun tehneestä hahmosta ja vie koko tarinaa eteenpäin. Itseäni kiehtoo roolipeleissä juuri tämä tarinankerronnan yhteisöllisyys. Omat romaanini ovat aina olleet hyvin suunniteltuja ja juonenkäänteiltään tavallaan valmiiksi laskelmoituja, vaikka kirjoittaessa aina lopulta syntyykin pientä (tai välillä vähän suurempaakin) variaatiota. Luke Cranen pelinjohtamistapa - jossa siis draaman ainekset ovat lähtöisin nimenomaan pelaajista, eivät pelinjohtajasta - muistuttaa mielestäni pitkälti kirjoitustapaa, jota jotkut kuvailevat sanoilla "annan hahmojeni yllättää minut". Roolipeleissä tämä konsepti jotenkin konkretisoituu, koska hahmot (pelaajat) eivät ole millään tapaa pelinjohtajan hallittavissa. Näkökulma kirjoittamisen ja roolipelien väliseen rajapintaan sai tämän kautta jälleen uuden ulottuvuuden!

Lauantai-illan Kirjoittajamiitti oli jättimenestys! Odotin paikalle edellisvuoden tapaan n. 15-20 henkeä, sain yli 50. Alkuperäiset suunnitelmani miitin sisällöstä menivät tätä myöten myös aika pahasti sekaisin, mutta loppupeleissä kaikesta selvittiin oikein hyvin. Itse pääsin enemmän ääneen siinä vaiheessa, kun siirryimme ensimmäisen tunnin jälkeen pihalle puimaan julkaisutoimintaa, fanficcausta ja muuta jännää. Erittäin lämmin kiitokseni kaikille miittiin osallistuneille - ensi vuonna sitten taas uudestaan!

Muita yksittäisiä tuokiokuvia Ropeconiin liittyen:

Hotellihuone on jokaisen siihen uhratun euron arvoinen.
Se tunne, kun flatlinetät itsesi toisella vuorolla heti Android: Netrunner -turnauksen alussa viikkojen valmistautumisen jälkeen.
Ropecon ilman Battletechiä ei tunnu Ropeconilta. Asia korjattava ensi vuonna.
Se tunne, kun kuulet, että Avaruussodankäynti-luento on siirretty Sali 25:stä Auditorioon.
Se tunne, kun huomaat, että Sali 25:stä Auditorioon siirretty väki vastaa alle kolmannesta kaikista salissa jo olevista ihmisistä.
Se tunne, kun kaikki nuo ihmiset taputtavat luennon lopussa.

Kiitos!

Ensi vuonna luvassa kaksituntinen Avaruussodankäynti: Definitiivinen Versio -luento!

Sitä ennen tämänvuotisia luentodioja pääsee ihmettelemään täällä:

http://koti.mbnet.fi/eronae/nettisivut/blogi/AnttiEronen_avaruussodankaynti2014.pdf