Pientä pihinää

Kirjoitin tänne aikoinaan artikkelin kirjojen markkinoinnista. Tämä aihe on nyt jälleen pinnalla, sillä sain joulukuun lopulla kustantajaltani tiedot kolmannen romaanini myyntiluvuista.

Näyttää siltä, että "Operaatio: Harmageddonista" tuli kertaheitolla paras kirjani, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan.

Kuinka näin pääsi käymään? Seuraa pohdintaa kirjojen julkaisunäkyvyydestä.

***

Olen useammissakin yhteyksissä kuullut kirjoittajien puhuvan siitä, miten nämä ovat julkaisu toisensa jälkeen yllättyneet siitä, miten vähän näkyvyyttä heidän kirjansa saa yhtään missään. Isoilla kustantajilla on toki omat markkinakoneistonsa, mutta suurin osa kirjallisuudesta tuupataan pihalle pienten kustantajien toimesta ilman minkäänlaista ennakkohypeä tai kunnollista mainoskampanjaa. Teokset myös hukkuvat toistensa muodostamaan massaan, koska tarjontaa on paljon. Lopputulos tästä kaikesta on valitettavan usein se, että uuden kirjan julkaisu ei lopulta kiinnosta ketään. Neljäsataa työtuntia vääntänyt kirjailija ei saa työpanoksestaan palkinnokseen räjähdystä, vaan pelkkää pientä pihinää. 

"Kirjani julkaistiin! Projekti on ohi! Sitten vain odottamaan kommentteja, arvosteluja ja lukijapalautetta!"

...Ja mitään ei tapahdu. Kukaan ei kommentoi teostasi missään, ei lehdissä, ei internetissä, ei foorumeilla. Parhaassa tapauksessa tuntuu siltä, ettei mitään kirjaa ole koskaan julkaistukaan.

Kirjoittajien hämmentyneisyyden kaiken tämän jälkeen ymmärtää varsin hyvin.

Itse kuulun siihen onnekkaaseen kastiin, joka on saanut teoksistaan julkaistua ihan oikeita arvosteluja ja jopa pari henkilöhaastattelua. Lisäksi aktiivisuus tietyissä foorumipiireissä on ollut oikein ihailtavaa - kiitos kaikille minulle kommentteja lähettäneille ja minun kanssani muuten vuorovaikutuksessa olleille ihmisille! Aina homma ei vain toimi, kuten kävi Harmageddonin kohdalla.

Kirjailija on siitä epäkiitollisessa asemassa, että hän on aivan totaalisesti muiden ihmisten armoilla näkyvyytensä suhteen. Arvostelukappaleita voi lähettää lehtiin vaikka miten paljon, mutta lopulta toimittajat itse päättävät, haluavatko he tehdä tuotteestasi jutun vai eivät. Sama pätee foorumeihin: voit toki itse mainostaa teostasi missä haluat, mutta lopulta ne kaikkein uskottavimmat mainospuheet ovat niitä, jotka ovat kirjoittaneet toiset ihmiset. Ihmisten vilpitöntä kiinnostusta ja innostusta tekstiäsi kohtaan ei voi korvata millään muulla. "Operaatio: Harmegeddonista" piti tulla arvosteluita useampaankin lehteen, mutta tämänhetkisten tietojeni mukaan mikään niistä ei lopulta realisoitunut. Olo toimittajien täydellisen ylivallan edessä on jokseenkin voimaton. Ilman heidän apuaan kukaan ei koskaan saa kuulla teoksestani, joten kukaan ei päädy lukemaan sitä.

No, ehkä ensi kesän 'coneihin pitää sitten mennä kirjapinon kanssa...

Tarinan opetus: jos julkaisette jotakin, älkää odottako siitä seuraavan mitään maailmoja mullistavan ihmeellistä. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja jokainen yksittäinen kommentti arvokas. Jokaista näkyvää arvostelua kohden on olemassa monta sellaista, jotka ihmiset ovat kirjoittaneet pelkästään oman päänsä sisään. Jokaista myytyä kirjaa kohden on monta kirjastosta lainattua. Markkinoinnin ainoa todellinen tarkoitus on taata se, että mahdollisimman monet ihmiset pääsisivät nauttimaan tuotoksistasi - eivätkä he voi tehdä sitä, elleivät tiedä teoksen olemassaolosta!