"Jäätävää!"

"Jäätävä" merkitsee inttislangissa varustusta tai suoritusta, joka ei täytä armeijan laatuvaatimuksia. Arkikielessä kun jollakulla alkaa "jäätää", niin kyse on vaikeuksista pysytellä tilanteen tasalla, mikä yleensä johtaa siihen, että ko. henkilö ei saa mitään järkevää aikaan. "Jäätävä" voi viitata myös ympäristön lämpötilaan.

Viime kuukaudet ovat olleet meikäläisen kohdalla melkoisen jäätäviä. Sanan kaikissa merkityksissä. Ja tämän blogin kohdalla eritoten.

Lähes täydellinen saamattomuuteni kirjoittamisen saralla viime kuukausien aikana on, vähemmän yllättäen, Suomen Puolustusvoimien ansiota. Armeijaelämään tottuu, kahden päivän viikonloppuvapaiden aikana tapahtuvaan oikean elämän elämiseen ei. Intin puolella on harvoin aikaa läppäriin tarttumiseen ja silloinkin, kun sitä olisi, niin olo ei useimmiten ole kovin luova. Eikä se luovuus ehdi juuri puhjeta kukkaan lyhyillä lomillakaan. Päätin, että kirjani jatkaa valmistumistaan seuraavan kerran tammikuun 2. päivän jälkeen, jolloin siirryn reserviin - sitä ennen on turha soimata itseään siitä, ettei saa mitään aikaan, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa. Tämä blogigin varmaan heräilee eloon vuodenvaihteessa.

On armeijassa kuitenkin se hyvä puoli, että siellä on aikaa ajatella. Eräs mielessäni ideatasolla muhinut tarina on viime aikoina alkanut kasvaa eksponentaalisesti ja osia siitä päätyi jo paperillekin muistiinpanojen muodossa. Olen tarinasta aika täpinöissäni, sillä jo sen pelkkä konsepti on jotakin aivan nerokasta, maailmasta ja juonenkäänteistä nyt puhumattakaan... jotakin eeppistä on syntymässä, tunnen sen! (Joku kauhea pöytälaatikkofloppi siitä kuitenkin tulee, mutta koska kukaan ei tiedä sitä, voin vielä tässä vaiheessa hehkuttaa käsikirjoitusta kuin viimeistä päivää.) Ensin pitäisi tietysti malttaa viimeistellä se nykyinen tarina ja saada se kustantajalle saakka. Hieno siitäkin tulee, ei sillä. Seuraavasta vain tulee vielä hienompi. :D

Hylkäsin muuten aiemmat ajatukseni armeijaurasta. Puolustusvoimien ideologiat ja omani eivät yksinkertaisesti kohdanneet. Kevätpuolella edessä lienee siis yliopistohakuja.

Make love, not war.

Ensi kertaan.


PS. Niin, ja Joensuun Suomalainen kirjakauppa pyysi minut kirjailijahaastatteluun. Olo oli kuin kunnon pikkujulkkiksella konsanaan, kun kuuntelin vastaajaani jätetyn viestin, jossa minua pyydettiin ottamaan yhteyttä kirjakauppaan mahdollisen haastattelun tiimoilta. Minut voi nyt siis bongata livenä 11.10 Joensuun Suomalaisessa Kirjakaupassa kello 12:00 eteenpäin (...luultavasti tilaisuus on siinä Ison Myyn liikkeessä. Sinne minä menen ainakin ensimmäiseksi kyselemään, olenko varmasti oikeassa rakennuksessa). Tervetuloa paikalle kuuntelemaan ja tervehtimään! Ja kait minä siellä sitten pääsen ihan signeeraamaankin. Wow.